Mie oon Udmurtiassa!: Matkustelua

Jaahas, enpä olekaan pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella – lähiviikot ovat menneet hirmuista vauhtia, koska olen päässyt matkustelemaan aika paljon, ja sen takia arkiviikot ovat olleet viiden päivän sijaan nelipäiväisiä. Miulla ei siis maanantaisin ole mitään yliopistolla, joten viikonlopun voi venyttää maanantaille. Maanatain puuttuminen kuitenkin lisää kiirettä muille päiville, joten Izhevkissä olo on lähinnä ollut hetkistä arkea.

Viimeksi, kun kirjoitin, olin lähdössä seuraavana aamuna läheiseen suurkaupunkiin Kazaniin, joka on erään Apu-lehdessä ilmestyneen artikkelin mukaan Venäjän kolmanneksi suosituin kaupunki. Kazanin reissu olikin aivan loistava, ja Kazan vaikutti olevan maineensa veroinen. Sohvasurffasin ihan virallisesti ensimmäistä kertaa elämässäni, ja voi että oli hyvä kokemus. Vietimme aikaa hostin ja hänen ystäviensä kanssa, ja he jopa veivät meidät muutaman kymmenen kilometrin päähän ”sinisille järville”, joiden vesi tulee lähteestä ja jotka ovat aina +4 °C-asteisia. Brr, olipa hyvä uintireissu siellä…

Kazanissa pääsin myös myös banjaan, joka oli kyllä ihan täysin samanlainen kuin suomalainen ulkosauna. En vieläkään ole varma, mikä on saunan ja banjan ratkaisevin ero. Venäläiset luulevat, että suomalaisessa saunassa on kuivaa eli että löylyä ei heitetä, mutta sehän nyt ei ainakaan ole totta. Minä taas luulin aiemmin, että banjassa käydään yleensä yksinään, mutta nyt pääsin kyllä ihan tavalliselle naisten saunavuorolle. Vastaa kyllä ehkä banjassa käytetään useammin, mutta kyllä suomalaisetkin pitävät vastomista erittäin suomalaisena perinteenä. Olen joskus kuullut, että banjan kiuas on suljettu niin, etteivät kivet näy, mutta tällä kertaa se ei ollut sellainen. Ota siitä nyt sitten selvää. Mutta joka tapauksessa oli ihana saunoa pitkästä aikaa ja huomata, miten kaukana kotoa voi olla aivan samanlaista saunomiskulttuuria.

Kazanissa huomasin hyvin, miten erilaisia eri alueet Venäjällä ovat. Kazan on Tatarstanin tasavallan pääkaupunki, ja siellä asuu venäläisten lisäksi tataareja. Tataarit ovat yleensä muslimeita ja puhuvat äidinkielenään tataaria, joka on turkkilainen kieli. Tataarin kielen asema Tatarstanissa onkin selvästi vahvempi kuin esimerkiksi udmurtin täällä Udmurtiassa, sillä kaikkien koululaisten tulee Tatarstanissa opiskella tataaria. Myös suunnilleen kaikki kyltit ovat kahdella kielellä, ja esimerkiksi juna-asemien nimet ovat ensin tataariksi ja sitten venäjäksi. Vau! Kaikki tataarit kuulemma tosin osaavat hyvin venäjää, joten venäläiset eivät juurikaan pääse käyttämään opiskelemaansa tataaria, sillä yhteisen kommunikoinnin kieli on venäjä.

Kielen lisäksi tataarien uskonto näkyy Kazanissa. Kremlissä, muinaislinnassa, on vierekkäin suuri moskeija ja ortodoksinen kirkko. Myös ympäri kaupunkia on paljon pienempiä moskeijoita ja kirkkoja. Kun olin suuressa moskeijassa, en voinut olla ajattelematta, miten paljon se näyttää kirkolta. Muoto on sama, mutta symboliikka on vähän erilaista. Miten eri uskontojen pyhät paikat kuitenkin lopulta ovat niin samanlaisia.

Toinen viikonloppureissu suuntautui Jekaterinburgiin. Toistelin koko matkan ajan, että tämä näyttää siltä, mitä odotin venäläiseltä suurkaupungilta. Kazan oli moskeijoineen ja itämaisine tunnelmineen liian erikoinen ja Moskova taas oli (keskustassa ainakin) liian siisti ja hieno. Jekaterinburgissa on sellaista särmää – vähän ränsistyneisyyttä, ihan älyttömän paljon katupölyä ja pilvenpiirtäjiä (onko 54 kerroksinen talo jo pilvenpiirtäjä?). Myös vanhoja kauniita rakennuksia on siellä täällä. Paikallinen sohvahostimme oli sitä mieltä, että Jekarinburgissa on kaikki rakennustyylit aivan liian sekaisin, mutta oikeastaan se oli minusta juuri mielenkiintoista. Viime viikonloppu oli kyllä loistava hetki nähdä tuo Uralilla sijaitseva miljoonakaupunki, sillä oli kevään ensimmäinen oikeasti lämmin viikonloppu: ulkona oli parhaimmillaan + 23 °C ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Mikäs siinä oli kävellessä ympäriinsä.

Siinäpä sitä reissua olikin. Tänään on pitkästä aikaa sellainen lauantai, että olen Izhevskissä. Huomenna sunnuntaina kuitenkin taas nokka osoittaa kohti läheistä kaupunkia, tällä kertaa kuitenkin pikkukaupunkia, Votkinskia. Saa nähdä mitä siellä on!

Tässä kuvia reissuista ja Izhevskin arjesta.