Kaikkea sitä ehtii...

Olen ollut täällä Venäjällä kohta kolme viikkoa, ja Izhkarissakin olen ehtinyt olla kaksi viikkoa ja yhden päivän. Aika on kulunut hurjaa vauhtia, mutta olen myös ehtinyt tehdä paljon.

Olen muun muassa…

– suunnitellut ja pitänyt kolme oppituntia suomea. Kaksi tuntia kuuluivat kurssiin, jonka teemana on suomen kieli ylipäänsä ja tukena on (kamala) oppikirja, ja yksi kuului suomen kielen keskustelukurssiin. Opiskelijaryhmä on kiva, mutta olen jännittänyt tunteja aika paljon. Oi kunpa rutiinia löytyisi paremmin!

Opehuone eli кафедра

– ollut neljällä venäjän tunnilla ja huomannut, että osaan venäjää huonommin kuin luulin. Miten onnistuin välttämään esimerkiksi verbien oppimisen lähes täysin silloin, kun opiskelin venäjää Joensuussa? Noh, kurssin taso on tosi sopiva – pitää pinnistellä, mutta enköhän pysy mukana.

– ollut kolmella udmurtin kielen tunnilla. Tunnit ovat olleet lähinnä venäjäksi, ja esimerkiksi tänään olin kyllä aika ylpeä (ja väsynyt) tunnin jälkeen!

– käynyt sirkuksessa. Akrobaatit olivat kyllä taitavia, mutta kenguru, tiikerit ja sarvikuono olivat surullista katsottavaa. Ei tullut lippuja ostaessa mieleen, että saattaa tukea eläinrääkkäystä…

Annan tähtihetki

– käynyt katsomassa saksalaisen elokuvan elokuvateatterissa.

– käynyt ostamassa udmurtin kielen oppikirjan kirjapainosta ja juonut samalla teetä ensin kirjapainon johtajan ja sitten paikallisen taiteilijan kanssa. Olen siis, Ilonaa lainatakseni, ehtinyt oikein kunnolla olemaan oman elämäni Ville Haapasalo! Taitelijan työhuoneessa soi outo meditatiivinen musiikki ja kuuntelin aika monen kahvi- ja teekupin ajan suomen kielen lehtorimme ja taiteilijan udmurtinkielistä keskustelua. Olen myös kuulemma шаманка eli shamaani tutkistelemassa udmurtialaista shamanismia…

– suuttunut huonekaveriin ja melkein päättänyt etsiä asuntoa. Olen lisäksi leppynyt, ja todennut, että huonekaveri onkin kiva, ja onpa kyllä kätevää, kun kotona pitää puhua venäjää!

– ehtinyt todeta, että Это Россия! Eli että tämä on venäjä. Täällä taiteilijat kutsuvat shamaaneiksi ja mikään ei toimi. Muun muassa asuntolan hissi ei ole toiminut kahteen päivään (kyllä, asun ylimmässä, yhdeksännessä kerroksessa), ja eilen illalla ei tullut (taaskaan) lämmintä vettä… Mutta ai että on jännittävää, ja sitä paitsi portaissa käveleminen on hyödyllistä!

Opehuoneen teenurkka

– syönyt useita kertoja yliopiston kanttiinissa keittoa. Täällä on kätevä tapa laittaa keittoon vasta annosta ottaessa lihaklöntti, joten joka päivä on tarjolla ”kasviskeittoa”. En kyllä tiedä, missä lihaliemessä se on haudutettu…

– käynyt kerran joogassa ja melkein pyörtynyt sinne. Ei oikein tainnut hartioissa kiertää veri…

– todennut, että kovin moni tässä maassa ei puhu eikä ymmärrä englantia ja että Izhevskissä on älyttömästi kauppakeskuksia.

Olikohan siinä tarpeeksi. Ensi kerralla kirjoitan enemmän Venäjästä.

P.S. Yle-areenalle tulee ilmeisesti 8.3. Suomensukuiset 30 päivässä! Pitää itsekin katsoa sieltä Izhevsk-jakso.

Täällä sitä ollaan! Oujee!

Sain juuri suunniteltua ensimmäisen oppituntini, joka on huomenna.




Olen siis ollut Venäjällä jo reilun viikon. Ylitin rajan Allegrolla viime viikon maanantaina, minkä jälkeen vietin kaksi yötä Pietarissa syksyn intesiivikurssilta tutun Olyan luona. Seikkailimme kaupungilla Olyan, Rusyan ja Dashan kanssa, ja pääsin jopa piipahtamaan venäjänkielisellä luennolla tutussa Herzenin valtionyliopistossa. Oli hienoa viettää aikaa mukavassa seurassa, ja Pietari oli sateinen, mutta kaunis!

Olya, mie, Dasha, Rusya

Izhevskiin saavuin 30 tunnin junanmatkan päätteeksi torstai-iltana yhdeksältä paikallista aikaa (Sake, toivottavasti luet tän!). Junassa oli oikeasti ihanaa! Olenhan unelmoinut transsiperian radan matkustamisesta, joten 30 tuntia ei edes ollut pitkä aika. Oli jännää istuskella, lukea, syödä nuudeleita, pelata korttia ja yrittää puhua venäjää. Onneksi vaunussa oli myös eräs englantia puhuva herrasmies, joten uuden korttipelinkin säännöt selvisivät. Kuten venäläiset ystäväni sanoivat, matkan lopuksi kaikki olimme kuin yhtä perhettä. Avovaunu oli kyllä hyvä ratkaisu. Miulla ei ikävä kyllä ole kunnon kuvaa siitä, millaista vaunussa oli, mutta viikkoa aiemmin matkustaneen Annan kuvassa vaunu on samanlainen:




Tässäpä lisäksi miun omia kuvia – eväitä ja maisemia pysähdyspaikoilta.

:P

Näkymä yläpediltä

Toinen kahdesta pidemmästä pysähdyksestä

Entäpä sitten itse Izhevsk ja Udmurtian tasavalta? Aika on kulunut siivillä ja kaikki on niin erilaista. Olemme viettäneet Annan – Viron kämppikseni ja paikallisen tuutorini – kanssa paljon aikaa. Olemme hoitaneet aivan älyttömän määrän rekisteröitymisiä ja muita byrokatian ihmeitä, shoppailleet, syöneet ulkona ja käyneet hiihtämässä.

Annan kanssa syömässä ja shoppailemassa...

Eilen maanantaina arjen olisi pitänyt alkaa, mutta ei miulla ollut muuta kuin venäjän tasotesti (olen joko tasolla A1 tai A2, ja menen joka tapauksessa kurssille, jonka taso on A2), ja laitoksella kollegan synttärit. Tänään sentäs pääsin jo suunnittelemaan tuntia ja osallistumaan udmurtin kielen tunnille. Siinä kielessä vasta ässiä onkin…

Udmurtian osavaltion presidentinlinna

Eniten täällä kummastuttaa byrokratia, ei herranjumala. Joka paikassa pitää passia näyttää ja allekirjoittaa jotain. Turhaan ei ole Venäjällä maine byrokratian ihmemaana. No, ihmisillä on sentäs töitä!

Toinen mieltäni liikuttanut asia on teiden kunto. Teillä ei joko ole lunta (vaikka sää on ollut täällä nyt koko ajan täydellisen talvinen – paljon lunta ja pikkupakkanen), sillä niille on tungettu jotain myrkkyä. Tai sitten teille ei ole tungettu myrkkyä ja ne ovat älyttömän epätasaisia ja paikoitellen peilikirkasta jäätä. Olen jo alkanut oppia, kuinka täällä kävellään. Ehkä nilkkani vahvistuu niin, ettei se enää ikinä pyörähdä! Tai sitten se pyörähtää ja murtuu taas. Uskon kuitenkin enemmän tuohon aiempaan :D

Tie yliopistolta kotiin

Jaahas, siinäpä sitä sitten oli. Ajattelin kirjoitella tätä blogia aina silloin tällöin ja lisäillä tänne kuvia. Tekstien laadusta en takaa mitään, mutta yritän olla kirjoittamatta romaania, että jaksan aloittaa aina seuraavalla kerralla :D

Тау!

(Tarton blogini teema oli kiitos, ja opin eilen kiitoksen udmurtiksi. Tuo lausutaan siis tau, koska se on kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla, vaikkei se siltä näytä. Enkä nyt muista, mikä ”ässä” tulee on heiheihin udmurtiksi, joten en voinut kirjoittaa sitä :D)

P.S. Blogin ulkoasu on vielä aika ruma – keskityn sen parantamiseen myöhemmin!