Mie oon Udmurtiassa!: Kuulumisia

Kevät tulee tännekin! Viime viikon satoi lähinnä vettä, mutta tällä viikolla on jo ollut melko hyvä sää, ja tänään jopa erinomainen. Lumi on sulanut ja ihan järkyttävät routavauriot (vai ihan vain vauriot?) ovat tulleet esiin. Huvittaa kyllä, kun välillä asfaltti vaan loppuu esimerkiksi kävelytiellä ja edessä on muutaman metrin mutavelli. Kyllä Venäjän tiet vaikuttavat olevan maineensa veroisia.

Opetusta on ollut tasaisen vähän, mutta venäjä ja udmurtti, sekä oppituntien harras suunnittelu ovat pitäneet päivät kiireisinä. Eilen myös esimerkiksi kävin opettajien englannin kielen kerhossa puhumassa Itä-Suomen yliopistosta ja tiistaina suomen kielen kerhossa pelasimme lautapelejä.

Kulttuurishokki alkaa olla laantunut, ja nyt taas lähinnä naurattaa kaikki hullutukset. Tai no, se, että pyykkitupaan on vain yksi avain koko käytävällä ja sitä saattaa joutua etsimään päiviä, ei kyllä vieläkään naurata silloin, kun olisi reissuun lähtö edessä eikä puhtaita vaatteita ole oikeasti yhtään…. Mutta esimerkiksi tänään koettu paperishow Kazanin reissun takia oli jo melkein hulvaton :’D

Byrokratian uusimpana riemuna tutustuin siis tänään siihen, että jos lähtee matkalle pois Izhevskistä, ei riitä, että ilmoittaa kansainväliseen toimistoon – kuten aiemmin riitti – vaan lupa pitää hakea vielä omasta tiedekunnasta. Koska lähden huomenna Kazaniin viikonlopuksi (juhuu!), menin eilen kansainväliseen toimistoon kertomaan, että aion lähteä. Noh, sittenpä täytin lapun, mutta se ei riittänyt vaan piti lähteä metsästämään ihmisiä omasta tiedekunnassa. Koska oli kuitenkin jo myöhä iltapäivä, menin vasta tänään laitoksen johtajan puheille, mutta hän totesikin, ettei se olekaan hän, jonka allekirjoitusta tarvitsen. No sittenpä lähdin kerrosta ylempään toimistoon kysymään allekirjoitusta. No sain kuin saikin allekirjoituksen, mutta kuulemma sekään ei vielä riittänyt, vaan piti vielä mennä dekanaattiin hakemaan toinen. No, sitten kun lapussa oli minun ja kahden muun henkilön allekirjoitukset, vein sen kansainväliseen toimistoon ja tadaa, voin lähteä. Hauskinta tässä on vielä se, ettei missään vaiheessa ollut oikeasti mitään vaaraa, etten saisi lähteä, vaan kunhan vain byrokratia toimii. Nauretavaahan tuo on, mutta onneksi jaksaa taas naurattaa :D

Viime viikonloppuna kävin Moskovassa suomalaisen vaihtarin kanssa, ja kun palasin Izhevskiin kämppis jaksoi päivitellä vaikka kuinka monta kertaa, että olen unohtanut koko venäjän kielen, koska olen puhunut niin paljon suomea. Ja totta puhuen venäjänopiskelumotivaatio onkin ollut välillä vähän kateissa, mutta itse asiassa se vähän palasi eilisen loistavan oppitunnin jälkeen.

Mutta ai että, kyllä РЖД taas todisti olevansa parempi kuin VR! Junat olivat aikataulussa ja niin tunnelmallisia! Siellä sitä pääsi kuuntelemaan mummelin juttuja ja nukkumaan yläsängyssä junan kiitäessä (=madellessa) läpi öisen Venäjän!

Moskova itsessään oli todella hieno ja siisti. Odotin jotain venäläisempää, mutta kaikki näytti jotenkin niin siistiltä. Kyllä huomaa, minne raha tässä valtiossa menee… Reissuun kuului perinteisten turistikohteiden lisäksi muun muassa todella paljon hyvää kasvisruokaa sekä päristely tutuntutun BMV 740:llä ympäri Moskovaa. Oli jotenkin niin älytöntä olla kyydissä todella kovassa vauhdissa (kuulemma jopa 160 km/h, onneksi en itse tajunnut kuin "vain" 140 km/h:n lukeman :’D) tavallisilla kaupungin teillä todella hienossa bemarissa. Lisäksi päädyimme vielä seuraamaan paikallisen nuorison driftausta yliopiston asuntolan edessä (eikä ihan minkä tahansa asuntolan vaan tämännäköisen pytingin). Siinä isien hienojen autojen renkaat kuluivat ja kaikilla oli niin hauskaa :D

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen päässyt nauttimaan kasvisruuasta ortodoksien paaston takia. Lisäänkin tähän loppuun kuvasarjan lähiaikojen lounaista yliopiston ruokalassa. No eipä tänne kummempaa. Arkea – tosin aika erilaista kuin Suomessa – täällä elellään. Reissut tosin piristävät kummasti. :)