Hellurei taas. Viimeisen blogitekstin jälkeen olen myös päässyt
reissaamaan – ensin kävin läheisessä pikkukaupungissa Votkinskissa
päiväretkellä, sitten vietin pitkän vappuviikonlopun Nižni Nivgorodissa ja viime
viikolla toimin turistioppaana Iževskissä, kun sain suomalaisvieraita. Lisäksi pääsin nauttimaan aivan mielettömän ihanasta vieraanvaraisuudesta ja leipomaan perepechejä Jakshurin udmurttikylässä.
Hauskaa on ollut, ja koko ajan on ollut jonnekin hoppu niin,
ettei ole ehtinyt pysähtyä. Oppitunnit sentään olen ehtinyt suunnitella ja
pitää, ja venäjän tunneillekin olen yleensä ehtinyt.
Toissa päivänä täällä oli voitonpäivä, ja en kyllä millään
pystynyt osallistumaan paikallisten riemuun. Miten kukaan voi olla noin
innoissaan sodasta? Miten koko valtion suurin juhlapäivä voi olla menneen sodan
ylistystä? Ja miten muka miesparat, jotka valtionjohto on käskenyt rintamalle tappamaan muita ihmisiä ja valtaamaan alueita, voivat olla suurimpia
sankareita? En vain ymmärrä. Jotain tässä maailmassa vain on niin pahasti
pielessä.
Voitonpäiväahdistuksen lisäksi byrokratia ottaa taas päähän
aika kovasti. Naurettavaa kyttäystä ja allekirjoitusten keräämistä. Vielä ehkä
vähän voisi ymmärrystä riittää sille, että ulkomaalaisena täytyy papereita
kirjoitella, mutta kun paikallisetkin joutuvat tekemään mitä kummallisempia
asioita. Esimerkiksi työtä ei voi saada toisesta kaupungista, ellei siellä ole virallisesti
rekisteröitynyt. Ja rekisteröitymistä ei voi tehdä itse, vaan esimerkiksi
vuokranantajan pitää olla mukana toimistossa yms. ja ottaa tietenkin vastuu.
Lisäksi prosessi pitää toistaa vuosittain. Täällä edes oman maan kansalaiset
eivät voi siis vapaasti (ja helposti) asua, missä haluavat. Mutta onneksi
sentään Neuvostoliitto voitti sodan, joten onhan tämä maailman paras paikka
asua…
Huoh, anteeksi avautuminen… Oikeasti kyllä suren sitä, etten
ole täällä enää kuin vain pari viikkoa. Lukuun ottamatta tiettyjä asioita, on
ollut aika kivaa, ja monia ihmisiä ja asioita tulee varmasti ikävä. Aika varma
kuitenkin olen (ollut jo alusta asti), että en kyllä toista kertaa muuta
Venäjälle. Venäjällä on kiva matkustaa, muttei asua – ainakaan pysyvästi.
Tässä kuvia viime viikoilta.
|
Votkinsk |
|
Votkinsk – tuli Kuopio mieleen |
|
Venäjän kuuluisat tiet... |
|
Nizhni Novgorod |
|
Bussissa mainos: tilaa gradut, kandit, kurssityöt ja referaatit |
|
NN |
|
Nizhni Novgorod |
|
Pankin edessä – raha raha raha |
|
Ludorvain kylämuseo |
|
Lounas |
|
Jokapäiväinen näky matkalla yliopistolle :S |
|
Lenin ja tulppanit – yksi 60:stä selfiestä Leninin kanssa |
|
Jakshur |
|
Jakshur |
|
Perepechien leipomista Jakshurissa |
|
Perepechit |
|
Perepechit ja yrttitee |
|
Ja vielä kerran perepechit |
|
Kulkue |
|
Lounas |
|
Tippleipiä vähän myöhässä (10.5.) |