Venäjästä

Venäjä. Naapurimaa. Vain 80 kilometrin päässä Joensuusta, mutta silti niin kaukana.

Kun päätin hakea opetusharjoittelupaikkaa Izhevskistä viime syyskuussa, en ollut käynyt tässä maassa kuin kerran, ja sekin oli päiväristeily Saimaan kanavaa Viipuriin, jolloin maissa oltiin vain kolmisen tuntia. Viisumi oli minulle useita vuosia niin suuri rajoite, etten ollut tullut ikinä matkustaneeksi tänne. Kyllähän viisumi on melko helppo saada, mutta miksi maksaa siitä, että pääsee rajan yli, kun voi matkustaa Eurooppaankin?

Miksi olen täällä siis nyt? Kun olin fuksi, näin mainoksen suomen kielen opetusharjoittelupaikasta Arkangelissa, ja päätin, että tuonne minä vielä lähden. Aloitinkin toisena opiskeluvuotena Venäjän opinnot kielikeskuksessa, jotta pärjäisin sitten lähdettyäni jotenkin. Myös Trans-Siperian radan köröttely on ollut unelmissa, ja miksi en siis kokeilisi venäläisiä junia vähän lyhyemmällä matkalla?

Mutta mikä Venäjässä on kiehtonut? Sen hulluus varmaankin. Se on niin lähellä, mutta niin vieras ja sekopäinen. Ville Haapasalo on esitellyt mitä kummempia asioita naapurimaastamme, ja kyllähän minäkin olen halunnut vähän seikkailla.

Myös Tarton vaihdon aikana löytämäni fennougristipiirit ovat vaikuttaneet siihen, että Venäjälle on ollut päästävä. Onhan sukukansojen alueita mielenkiintoista nähdä. Izhevsk, udmurtiksi Izhkar (Ижкар) on Udmurtian pääkaupunki, ja udmurtithan tunnetaan mm. Buranovskie Babushki -Euroviisu-mummoista.

Eli vaikka olen siis halunnut nähdä tämän maan, ei minulla ole ollut mitään erityisen kiiltävää kuvaa tästä valtiosta. Nyt kun olen ollut täällä melkein neljä viikkoa, minusta tuntuu, että onhan tämä hieno maa, mutta myös oikeastaan aika kamala… :D


Mikä (Venäjässä) ärsyttää:

– Byrokratia ja kontrolli. Tiesinhän minä, että tämä on byrokratian (ja korruption) luvattu maa, mutta silti. Olen rekisteröitynyt ja antanut passini kopioitavaksi miljoonaan paikkaan. Tarvitsisin lääkärintodistuksen, että pääsisin uimahalliin. Minun pitää ilmoittaa yliopistolle aina, kun poistun Izhevskistä. Kun opetan, minun pitää erikseen pyytää ihmistä avaamaan luokan ovi ja tietokone. Hanti-Mansiskin Ifusco on ilmeisesti siirretty huhtikuulta syyskuulle halllinnollisista syistä... Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta en nyt tee sitä...

– Monet asiat ovat niin rumia. Siis esim. talot ja huonekalut. Toisaalta venäläinen tyyli on niin ihanan kamala, että en voi olla pitämättä siitä :D Huomaan vähän kaipaavani skandinaavista yksinkertaisuutta, vaikka Suomessa tykkään yleensä päinvastaisesta.

– Suunnittelu. Ilmeisesti esim. kursseille, joita opetan, ei ole olemassa mitään opetussuunnitelmaa. Minun, harjoittelijan, pitää siis tietää ja päättää, mitä opetan esimerkiksi aiheesta "suomen kielen keskustelukurssi". No, ei siinä, tietysti suunnittelu kuuluu opettajan työhön, mutta se, ettei minkäänlaisia raameja ole, tuntuu vähän hankalalta. Mutta se on ilmeisesti maan tapa :D

– Venäjän kurssini on todella hyvä. Opettaja on mukava ja taitava, ja pääsemme kunnolla harjoittelemaan ja käyttämään kieltä. Kuitenkin kurssia pitäisi olla neljä kertaa viikossa, mutta se on vähintään kerran viikossa peruttu eri syistä. Huoh!

– Ympäristöä ei kyllä mietitä lainkaan. Kaikissa rakennuksissa on sairaan kuuma, koska lämmitys tuntuu olevan täysillä, ja muovia tuhlataan mitä kummallisimmilla tavoilla. Esimerkiksi kuntosalilla pitää n. 50 metrin matkalle laittaa joka kerta muovisuojat kenkiin, kun voisi vaikka kävellä sukkasillaan tai vaihtaa sisäpelikengät… Muovisuojat menevät tietysti yhden käyttökerran jälkeen sekajätteeseen. Muoville kyllä löytyy kierrätysasioita, mutta kämppikseni pitää minua todella outona, kun haluan kierrättää pulloni… (En kyllä tiedä, mihin erikseen kerätyt jätteet sitten lopulta päätyvät…)



Noniin, tähän piti sitten kirjoittaa, mikä on kivaa, mutta surullista kyllä lista taitaa jäädä pieneksi. Oikeasti olen enimmäkseen iloinen, että olen täällä, mutta jotenkin nyt negatiivisia asioita tuli mieleen enemmän.

– Seikkailu. Uusien asioiden näkeminen ja kokeminen. Silmien avautuminen.

– Mukavia ihmisiä. Tavallisia elämiä.

– Useimmissa taloissa on paksut seinät ja leveät ikkunalaudat. Toivottavasti se tarkoittaa sitä, että eristys on hyvä! Ikkunalaudalla voi myös säilyttää asioita. Monissa paikoissa, kuten yliopistolla, ikkunalaudat ovat täynnä kukkia.

– Kauniitakin asioita on paljon. Kukkia, kuoseja, ikkunalautoja, puita…


Nonni, siinäpä sitä. Seikkailua Venäjällä, sitä tämä on. Ei harmita sitten joskus palata koti-Suomeen, mutta ei kyllä kadutakaan, että tulin tänne! Nyt suunnittelemaan tunteja, ja ehkä ensi kerralla kirjoitan positiivisemmin :D

P.S. Oikeesti minnuu ärsyttää vielä muutama muukin juttu, mutta en jaksa niistä nyt kirjoitella, jottei menis ihan valittamiseks, kun kuitenkin kaikki on oikeesti hyvin :)

Tässä kuvia viime viikonlopulta.

Näkymä huoneeni ikkunasta

Asuntolassa

Outo suljettu asuinalue

Ilmeisesti kaupungin pääkirkko