Kulttuurishokkia

Kulttuurishokki, koti-ikävä! Kyllä vaan perhana Suomessa asiat toimii. No ei, onneks Suomen uutisten lukeminen palauttaa aina vähän maan pinnalle siitä, ettei sielläkään asiat ole kovin hyvin. :D Mutta silti, yhyy! (Ei, en silti kadu sitä, että olen täällä – pitäähän sitä vähän seikkailla.)

Yritin tehdä Kahoottia (nettipeliä opetukseen) perjantain oppitunnille, mutta netti lakkasi toimimasta, joten rupesin purkamaan ajatuksia. Tässä nyt pari asiaa, mitkä ovat ärsyttäneet lähiaikoina.

Kyllä täällä välillä huomaa vähän liiankin hyvin ”ihanan” Neuvostoliitto-perinnön… Järkyttävä kontrolli ja ulkomaan pelko. Kerroin pari päivää sitten Annalle, että aion pitää epävirallista suomen kielen keskustelupiiriä, ja Anna sanoi että meidän (kyllä, hänen – tuutorini – ja minun) pitää  käydä ilmoittamassa asiasta kansainväliseen toimistoon, muuten hän – tuutori – saa kyselyn asiasta, että mitä ihmettä _hänen vastuullaan_ oleva ulkomaalainen sooloilee. Mitä helvettiä oikeesti. Argghhg.  Tuutori joutuu ongelmiin, jos en ilmoita kansainväliseen toimistoon epävirallisista keskusteluilloista… Emme ole vielä menneet, mutta ärsyttää jo valmiiksi, vaikka kuulemma eivät he keskustelupiiriä kiellä, siitä pitää vain ilmoittaa.

Töitä täällä myös on kaikille, kuten vanhoina hyvinä aikoina (tosin ilmeisesti työttömyyskin on ongelma…). Kun menen kuntosalille, menen ensin yhdelle tiskille ja annan palvelunarikkaan takkini. Seuraavaksi kävelen toiselle tiskille, jossa maksan kertamaksun (tosin voisin hankkia useamman kerran kortin, jolloin välttäisin tämän vaiheen). Kun olen maksanut ja saanut kuitin, menen kolmannelle tiskille, jossa näytän kuitin ja saan avaimen pukukopin kaappiin. No sitten pääsen jumppaamaan.

Viime tekstissä mainitsin kierrättämisen, ja sen lisäksi on ihan turha puhuakaan kasvissyönnistä tai eläinten oikeuksista. Kissoja luovutetaan kahden viikon ikäisenä ja sirkuksessa kengurut pidetään seisomassa kahdella jalalla kuristamalla kaulapannalla. Ei sillä, että Suomessakaan eläinten hyvinvoinnissa olisi kehumista, mutta täällä ollaan kyllä jääty vielä järkyttävämmälle tasolle.

En oikeasti tällä hetkellä keksi, mikä täällä Venäjällä on paremmin kuin Suomessa, koska olen selvästi jossain kulttuurishokin kriisivaiheessa. Tosin työjuttuhan on periaatteessa hyvä, mutta sekin palkka, mitä narikan täti (yleensä siis narikassa on töissä vanhempi naishenkilö) saa, on ihan järkyttävän pieni, joten enpä tiedä siitäkään :D

Nyt taas netti toimii, joten pitänee jatkaa töitä. Teksti on täynnä hajanaisia huomioita ja jättää niin monta asiaa kertomatta, ettei sitä edes ehkä kannattaisi julkaista. Kulttuurishokki on kuitenkin olemassa, joten päätin antaa sen näkyä. :)

Maalla.

Annan isovanhempien koira. Aww!

Retkellä Kungurin jääluoliin maanantaina. 

Lehmä on kone. Tuskin taideteos kuitenkaan kritisoi tuotantoeläinten pitämistä koneina...