Kaikkea sitä ehtii...

Olen ollut täällä Venäjällä kohta kolme viikkoa, ja Izhkarissakin olen ehtinyt olla kaksi viikkoa ja yhden päivän. Aika on kulunut hurjaa vauhtia, mutta olen myös ehtinyt tehdä paljon.

Olen muun muassa…

– suunnitellut ja pitänyt kolme oppituntia suomea. Kaksi tuntia kuuluivat kurssiin, jonka teemana on suomen kieli ylipäänsä ja tukena on (kamala) oppikirja, ja yksi kuului suomen kielen keskustelukurssiin. Opiskelijaryhmä on kiva, mutta olen jännittänyt tunteja aika paljon. Oi kunpa rutiinia löytyisi paremmin!

Opehuone eli кафедра

– ollut neljällä venäjän tunnilla ja huomannut, että osaan venäjää huonommin kuin luulin. Miten onnistuin välttämään esimerkiksi verbien oppimisen lähes täysin silloin, kun opiskelin venäjää Joensuussa? Noh, kurssin taso on tosi sopiva – pitää pinnistellä, mutta enköhän pysy mukana.

– ollut kolmella udmurtin kielen tunnilla. Tunnit ovat olleet lähinnä venäjäksi, ja esimerkiksi tänään olin kyllä aika ylpeä (ja väsynyt) tunnin jälkeen!

– käynyt sirkuksessa. Akrobaatit olivat kyllä taitavia, mutta kenguru, tiikerit ja sarvikuono olivat surullista katsottavaa. Ei tullut lippuja ostaessa mieleen, että saattaa tukea eläinrääkkäystä…

Annan tähtihetki

– käynyt katsomassa saksalaisen elokuvan elokuvateatterissa.

– käynyt ostamassa udmurtin kielen oppikirjan kirjapainosta ja juonut samalla teetä ensin kirjapainon johtajan ja sitten paikallisen taiteilijan kanssa. Olen siis, Ilonaa lainatakseni, ehtinyt oikein kunnolla olemaan oman elämäni Ville Haapasalo! Taitelijan työhuoneessa soi outo meditatiivinen musiikki ja kuuntelin aika monen kahvi- ja teekupin ajan suomen kielen lehtorimme ja taiteilijan udmurtinkielistä keskustelua. Olen myös kuulemma шаманка eli shamaani tutkistelemassa udmurtialaista shamanismia…

– suuttunut huonekaveriin ja melkein päättänyt etsiä asuntoa. Olen lisäksi leppynyt, ja todennut, että huonekaveri onkin kiva, ja onpa kyllä kätevää, kun kotona pitää puhua venäjää!

– ehtinyt todeta, että Это Россия! Eli että tämä on venäjä. Täällä taiteilijat kutsuvat shamaaneiksi ja mikään ei toimi. Muun muassa asuntolan hissi ei ole toiminut kahteen päivään (kyllä, asun ylimmässä, yhdeksännessä kerroksessa), ja eilen illalla ei tullut (taaskaan) lämmintä vettä… Mutta ai että on jännittävää, ja sitä paitsi portaissa käveleminen on hyödyllistä!

Opehuoneen teenurkka

– syönyt useita kertoja yliopiston kanttiinissa keittoa. Täällä on kätevä tapa laittaa keittoon vasta annosta ottaessa lihaklöntti, joten joka päivä on tarjolla ”kasviskeittoa”. En kyllä tiedä, missä lihaliemessä se on haudutettu…

– käynyt kerran joogassa ja melkein pyörtynyt sinne. Ei oikein tainnut hartioissa kiertää veri…

– todennut, että kovin moni tässä maassa ei puhu eikä ymmärrä englantia ja että Izhevskissä on älyttömästi kauppakeskuksia.

Olikohan siinä tarpeeksi. Ensi kerralla kirjoitan enemmän Venäjästä.

P.S. Yle-areenalle tulee ilmeisesti 8.3. Suomensukuiset 30 päivässä! Pitää itsekin katsoa sieltä Izhevsk-jakso.